Halu on synnyn ja kuoleman, ja kuoleman ja syntymän,
Mutta monien elämien jälkeen, kun mieli on voittanut halu,
Halu vapaa, itsestään tunteva, noussut Jumala sanoo:
Kuoleman ja pimeyden kohdusta syntynyt, voi halu, olen liittynyt
Kuolematon isäntä.

- Zodiac.

THE

SANA

Desire

Kaikista voimista, joiden kanssa ihmisen mielen on kohdattava, halu on kaikkein kauhein, petollisin, vaarallisin ja välttämättöin.

Kun mieli alkaa ruumiillistua, se pelottaa ja torjuu halun eläinperäisyyden, mutta yhdistymisen kautta torjunnasta tulee houkutteleva, kunnes mieli lopulta pettää ja hajottaa sen unohtamiseen sen aistillisilla iloilla. Vaarana on, että mielen itsemääräämishalu voi suunnata haluun paljon kauemmin kuin sen pitäisi, tai voi halutessaan tunnistaa itsensä ja palata takaisin pimeyteen ja haluun. On välttämätöntä, että halu antaa vastustusta mielelle, että näkemällä illuusioidensa kautta mieli tuntee itsensä.

Halu on nukkuva energia universaalissa mielessä. Universaalisen mielen ensimmäisellä liikkeellä halu herättää toimintaan kaikkien olemassa olevien asioiden bakteerit. Kun mielen henkeä koskettaa, halu herää piilevästä tilasta ja se ympäröi ja tunkeutuu kaikkiin asioihin.

Halu on sokea ja kuuro. Se ei voi maistaa, haistaa tai koskea. Vaikka halu ei ole aisteja, se kuitenkin käyttää aisteja palvellakseen itseään. Sokea, mutta ulottuu silmän läpi, kiinnittää ja kaipaa värejä ja muotoja. Vaikka kuuro, se kuuntelee ja juo korvan kautta ääniä, jotka stimuloivat sensaatiota. Ilman makua se kuitenkin nälkää ja tyydyttää itsensä kitalaen kautta. Ilman hajua, mutta nenän kautta se hengittää hajuja, jotka sekoittavat sen ruokahalua.

Halu on läsnä kaikissa olemassa olevissa asioissa, mutta se ilmenee kokonaan ja täydellisesti vain elävien orgaanisten eläinten rakenteen kautta. Ja halu voidaan tyydyttää, hallita ja suunnata vain elämää korkeampiin käyttötarkoituksiin, kun se on kotoperäisessä eläintilassaan.

Halu on kyltymätön tyhjiö, joka aiheuttaa jatkuvan hengityksen tulemisen ja menemisen. Halu on pyörre, joka vetää kaiken elämän itseensä. Ilman muotoa halu astuu sisään ja kuluttaa kaikki muodot jatkuvasti muuttuvien mielialojensa kautta. Desire on mustekala syvälle sukupuolielimiin; sen lonkerot ulottuvat aistien kautta elämän valtamereen ja palvelevat sen koskaan tyydyttämättömiä vaatimuksia; kiehuva, liekehtivä, tuli, se raivoaa haluissaan ja himoissaan ja hulluttaa intohimot ja kunnianhimot, vampyyrin sokealla itsekkyydellä se vetää esiin juuri sen kehon voimat, jonka kautta sen nälkä rauhoittuu, ja jättää persoonallisuuden palaneen tuhka maailman pölykasalla. Halu on sokea voima, joka jännittää, pysähtyy ja tukahduttaa, ja se on kuolema kaikille, jotka eivät voi pysyä sen läsnäolossa, muuttaa sitä tiedoksi ja muuntaa sitä tahdoksi. Halu on kierre, joka vetää kaiken ajatuksen itsestään ja pakottaa sen tarjoamaan uusia melodioita aistien tanssiin, uusia muotoja ja esineitä omistukseen, uusia luonnoksia ja vaatimuksia ruokahalun tyydyttämiseksi ja mielen tyrmistyttämiseksi sekä uusia tavoitteita hemmotella itseään. persoonallisuutta ja paritella sen egoismia. Halu on loinen, joka kasvaa mielessä, syö sitä ja lihottaa sitä; ryhtyessään kaikkeen toimintaansa se on heittänyt glamouria ja saanut mielen ajattelemaan sitä erottamattomana tai samaistumaan itseensä.

Mutta halu on voima, joka saa luonnon lisääntymään ja tuomaan esiin kaiken. Ilman halua sukupuolet kieltäytyisivät pariutumasta ja lisääntymästä lajiaan, eivätkä hengitys ja mieli voisi enää inkarnoitua; ilman halua kaikki muodot menettäisivät houkuttelevan orgaanisen voimansa, murentuvat pölyksi ja haihtuvat ilmaan, ja elämällä ja ajattelulla ei olisi mitään suunnitelmaa, jossa saostua, kiteytyä ja muuttua; ilman halua elämä ei voisi vastata hengitykseen, itää ja kasvaa, ja ilman materiaalia työskennellä ajatus keskeyttää toimintansa, lakkaisi toimimasta ja jättäisi mielen heijastamattoman tyhjäksi. Ilman halua hengitys ei saisi ainetta ilmentymään, universumi ja tähdet hajoaisivat ja palaisivat yhdeksi alkuaineeksi, eikä mieli olisi löytänyt itseään omakseen ennen yleistä hajoamista.

Mielellä on yksilöllisyyttä, mutta halu ei. Mieli ja halu lähtevät samasta juurista ja aineesta, mutta mieli on yksi suuri evoluutiokausi ennen halua. Koska halu liittyy siten mieliin, sillä on valta houkutella, vaikuttaa ja pettää mieli uskoon, että ne ovat identtisiä. Mieli ei voi tehdä ilman halua, eikä halu voi tehdä ilman mieltä. Mieli ei voi tappaa halua, mutta mieli voi nostaa halua alemmasta korkeampaan muotoon. Halu ei voi edistyä ilman mielen apua, mutta mieli ei voi koskaan tuntea itseään ilman halua testata sitä. Mielen velvollisuus on herättää ja yksilöidä halu, mutta sikäli kuin halu on tietämätöntä ja sokea, sen harha pitää mielen vankina, kunnes mieli näkee harhan läpi ja on riittävän vahva kestämään ja alistamaan halun. Tämän tiedon avulla mieli ei vain näe itsensä erilaiseksi ja vapautuneena eläimen toiveiden tietämättömyydestä, vaan se myös aloittaa eläimen päättelyprosessiin ja nostaa sen siten pimeydestään ihmisen valon tasolle.

Halu on vaihe aineen tietoisessa liikkeessä, kun se hengitetään elämään ja kehittyy seksin korkeimman muodon kautta, jossa saavutetaan halun huippu. Ajatuksen kautta se voi sitten erottua eläimestä ja ylittää sen, yhdistää sen ihmissielun kanssa, toimia älykkäästi jumalallisen tahdon voimalla ja siten lopulta tulla yhdeksi tietoiseksi.