THE

SANA

Marraskuu 1909

MOMENTIT ystävien kanssa

Ei vaikuta järkevältä, että kaksi tai useampia ristiriitaisia ​​mielipiteitä voi olla oikeassa suhteessa totuuteen. Miksi joitakin ongelmia tai asioita on niin paljon? Miten sitten voimme kertoa, mikä mielipide on oikea ja mitä totuus on?

Abstraktia yhtä totuutta ei voida todistaa tai osoittaa ihmismielelle, eikä ihmisen mieli voinut ymmärtää sellaista todistusta tai osoitusta, jos se voitaisiin antaa, enempää kuin universumin lait, organisaatio ja työ voidaan todistaa kimaamaan. mehiläinen tai kuin kurpitsa ymmärtää veturin rakentamisen ja toiminnan. Mutta vaikka ihmismieli ei pysty ymmärtämään yhtä totuutta abstraktisti, on mahdollista ymmärtää jotain totuudesta, joka koskee mitä tahansa asiaa tai ongelmaa ilmestyneessä maailmankaikkeudessa. Totuus on asia sellaisena kuin se on. Ihmismieli on mahdollista kouluttaa ja kehittää niin, että se tietää kaiken sellaisena kuin se on. Ihmisen mielen on läpäistävä kolme vaihetta tai astetta, ennen kuin se voi tietää minkä tahansa asian sellaisena kuin se on. Ensimmäinen tila on tietämättömyys tai pimeys; toinen on mielipide tai uskomus; kolmas on tieto tai totuus sellaisena kuin se on.

Tietämättömyys on henkisen pimeyden tilaa, jossa mieli voi hämärtää jotain, mutta ei varsin kykene ymmärtämään sitä. Tietämättömyydessä mieli liikkuu sisään ja aistien hallitsema. Aistit ovat niin pilviä, väriä ja sekoittavat mielen, että mieli ei pysty erottamaan tietämättömyyden pilviä sellaisesta kuin se on. Mieli pysyy tietämättömänä, kun sitä aistit ohjaavat, ohjaavat ja ohjaavat. Päästäkseen tietämättömyyden pimeydestä mielen on huolehdittava asioiden ymmärtämisestä erotettuna asioiden tunnistamisesta. Kun mieli yrittää ymmärtää jotain erotettuna sen tunnistamisesta, sen on ajateltava. Ajattelu saa mielen siirtymään tumman tietämättömyyden tilasta mielipiteen tilaan. Mielipiteen tilanne on se, jossa mieli havaitsee asian ja yrittää selvittää, mikä se on. Kun mielessä on jotain asiaa tai ongelmaa, se alkaa erottua ajattelijana asiasta, josta se koskee itseään. Sitten alkaa olla mielipiteitä asioista. Nämä mielipiteet eivät koskenut sitä, vaikka se oli tyytyväinen tietämättömyyden tilaan, enemmän kuin henkisesti laiska tai aistillinen ajattelija varaa itsensä mielipiteisiin asioista, jotka eivät koske aisteja. Mutta heillä on mielipiteitä aistiluonteisista asioista. Mielipide on tila, jossa mieli ei pysty selvästi näkemään totuutta tai asiaa sellaisena kuin se on erotettuna aisteista tai esineistä kuin ne näyttävät olevan. Ihmisen mielipiteet muodostavat hänen uskomuksensa. Hänen vakaumuksensa ovat hänen mielipiteidensä tuloksia. Mielipide on pimeyden ja valon välimaailma. Se on maailma, jossa aistit ja muuttuvat esineet yhdistyvät objektien valoon, varjoihin ja heijastusiin. Tässä mielipiteen tilassa mieli ei voi tai ei pysty erottamaan varjoa esineestä, joka sitä heittää, eikä pysty näkemään valoa erotettuna varjoista tai esineistä. Päästäkseen mielipiteiden tilasta mielen on yritettävä ymmärtää ero valon, esineen ja sen heijastuksen tai varjon välillä. Kun mielessä niin yritetään, se alkaa erottaa oikeat ja väärät mielipiteet. Oikea mielipide on mielen kyky päättää erotuksesta esineen ja sen heijastuksen ja varjon välillä tai nähdä asia sellaisena kuin se on. Väärä mielipide on asian heijastus tai varjo erehtyminen itse asiaan. Vaikka mielipidetilassa mieli ei näe valoa erillään oikeista ja vääristä mielipiteistä, eikä esineitä eroa niiden heijastuksista ja varjoista. Oikeiden mielipiteiden saaminen edellyttää mielen vapauttamista ennakkoluuloista ja aistien vaikutuksesta. Aistit värittävät tai vaikuttavat mieleen tuottamaan ennakkoluuloja, ja jos ennakkoluulot eivät ole, ei ole oikeaa mielipidettä. Ajatus ja mielen kouluttaminen ovat välttämättömiä oikeiden mielipiteiden muodostamiseksi. Kun mieli on muodostanut oikean mielipiteen ja kieltäytyy antamasta aistien vaikuttaa tai ennakkoluuloa mieleen oikeaa mielipidettä vastaan, ja sillä on oikea mielipide, riippumatta siitä, onko se vastoin ihmisen asemaa tai hänen itsensä tai ystävien etua, ja takertuu oikeaan mielipiteeseen ennen kaikkea muuta ja mieluummin, silloin mieli siirtyy toistaiseksi tiedon tilaan. Mielellä ei silloin ole mielipidettä jostakin asiasta eikä hämmentyä ristiriitaisilla muilla mielipiteillä, mutta se tietää, että asia on sellaisena kuin se on. Yksi poistuu mielipiteiden tai uskomusten tilasta ja tiedon tai valon tilaan pitämällä paikkansa sen, mitä hän tietää olevan totta parempana kuin kaikki muu.

Mieli oppii tuntemaan minkä tahansa asian totuuden pitämällä itseään kyseisessä asiassa. Kun tieto on oppinut ajattelemaan ja kyennyt saamaan oikeita mielipiteitä ennakkoluuloista vapaasti ja jatkuvalla ajattelulla, mieli näkee kaiken sellaisena kuin se on ja tietää, että se on sellaisena kuin se on valossa, mikä on tiedon valo. Vaikka tietämättömyyden tilassa sitä ei ollut mahdollista nähdä, ja mielipiteiden tilassa se ei nähnyt valoa, mutta nyt tietoisuuden tilassa mieli näkee valon erotettuna asiasta ja sen heijastuksista ja varjoista. . Tämä tiedonvalo tarkoittaa sitä, että tietyt asiat tunnetaan, että minkä tahansa asian tiedetään olevan sellainen kuin se todella on eikä sellaisena kuin se näyttää olevan tietämättömyyden tai mielipiteiden sekoittamana. Tätä todellisen tiedon valoa ei tule sekoittamaan mihinkään muuhun valoon tai valoon, joka tunnetaan mielen tietämättömyydessä tai mielipiteessä. Tiedon valo on sinänsä todiste siitä, että se on kiistaton. Kun tämä nähdään, se johtuu siitä, että ajattelu lopetetaan tiedon avulla, koska kun tietää jonkin asian, hän ei enää käy läpi työlästä päättelyä siitä, mistä hän on jo perustellut ja nyt tietää.

Jos joku menee pimeään huoneeseen, hän tuntee tiensä huoneeseen ja voi kompastua siinä olevien esineiden päälle ja mustella itseään huonekaluja ja seiniä vastaan ​​tai törmätä muihin, jotka liikkuvat yhtä tavoitteettomasti kuin itse huoneessa. Tämä on tietämättömyyden tila, jossa tietämätön asuu. Kun hän on liikkunut huoneen ympäri, silmänsä tottuvat pimeyteen ja yrittämällä hän pystyy erottamaan esineen himmeän ääriviivat huoneessa liikkuvista hahmoista. Tämä on kuin siirtyminen tietämättömyyden tilasta mielipiteen tilaan, jossa ihminen pystyy erottamaan yhden asian himmeästi toisesta ja ymmärtämään, kuinka ei törmää muihin liikkuviin hahmoihin. Oletetaan, että tässä tilassa oleva ihminen ajattelee nyt valoaan, jota on tähän mennessä kannettu ja piilotettu hänen henkilöstään, ja oletetaan, että hän ottaa nyt valon ulos ja salamaisee sitä huoneen ympäri. Vilkuttamalla sitä huoneen ympärillä hän hämmentää paitsi itseään, myös hämmentää ja ärsyttää muita huoneessa liikkuvia hahmoja. Tämä on kuin mies, joka yrittää nähdä esineet sellaisina kuin ne erottuvat siitä, mistä ne ovat hänelle näyttäneet. Kun hän vilkkuu valoaan, esineet näyttävät erilaisilta kuin ne olivat ja valo häikäisee tai sekoittaa hänen näkemyksensä, koska ihmisen visio sekoittaa ristiriitaisiin mielipiteisiin itsestä ja muista. Mutta kun hän tutkii tarkoin esineen, jolla hänen valonsa lepää ja jota ei häiritse tai sekoita muiden vilkkuvien muiden hahmojen valot, jotka voivat nyt vilkkua, hän oppii näkemään minkä tahansa esineen sellaisena kuin se on, ja hän oppii jatkamalla esineiden tutkimista, kuinka nähdä minkä tahansa esineen huoneessa. Oletetaan nyt, että hän pystyy tutkimalla esineitä ja huoneen suunnitelman löytämään suljetut huoneen aukot. Jatkuvilla ponnisteluilla hän pystyy poistamaan sen, mikä estää aukon, ja kun hän tekee, valo virtaa huoneeseen ja tekee näkyväksi kaikki esineet. Jos häntä ei sokaista kirkkaan valon tulva ja hän ei sulje uudestaan ​​aukkoa valon takia, joka virtaa ja häikäisee silmiään, olematta tottunut valoon, hän näkee vähitellen kaikki huoneessa olevat esineet ilman hidasta menemistä. jokaisen erikseen etsintävalollaan. Huoneen tulvava valo on kuin tiedon valo. Tiedon valo tekee kaiken tunnetuksi sellaisena kuin se on, ja juuri sen valossa jokaisen asian tiedetään olevan sellaisena kuin se on.

Ystävä [HW Percival]