THE

SANA

KASVAT, JOITA EI KOSKAAN KOSKAAN KOSKEVAT MEHÄT

(Jatkui)

Alkemistien "tutut".

Alkemistit ovat usein luoneet ja käyttäneet perheenjäseniä tai useita tuttuja, jotka auttavat yksilöiden löytämisessä ja valmistelussa tai metallisten emästen löytämisessä tai ulkoisen alkemian prosessien edistämisessä tai hoitamisessa.

Kuinka tutut syntyvät

Luomalla tuttavan, alkemisti noudatti suunnitelmaa, jonka perusteella hänen oma ihmisen alkuaine luotiin. Kaikki alkemistit eivät tienneet suunnitelmasta. Sellainen tieto, jonka he olivat käyttäneet perheen luomiseen. Ihmisen luoma alkuaine erityistä tarkoitusta varten mainitaan tämän sarjan myöhemmässä artikkelissa. Alkemistien perustamat perheenjäsenet ovat siellä katettuja. Luomalla tutun alkemisti antoi sille osan omasta alkuaineestaan, ja sen avulla, jonka alkemisti niin itsestään antoi, verenä, imusolmuna tai muuna nesteenä, tuttu haamu voi tulla fyysiseen olemassaoloon. Kun alkemisti oli kutsunut sen fyysiseen olemassaoloon ja toimintaan, se oli hänen tottelevainen palvelija, joka oli hänen käskynsä alainen. Se katosi ja ilmestyi hänen tahtonsasa, suoritti tehtäviä, joille se lähetettiin, suoritti sille uskotun palvelun, seurasi alkeemisia prosesseja, hoiti alembikkeja, osallistui tulipaloihin ja nesteisiin ja muihin tehtäviin, joihin sen päällikkö oli asettanut. Tutun muoto oli usein eläimen, joskus ihmisen muoto. Siksi tuli roskatut jutut mustista pöllöistä, korista, mustista koirista ja kissoista sekä käärmeistä ja lepakoista alkemistien seuralaisina. Jotkut ihmiset saivat sen jälkeen mustan kissan ja outojen vaatteiden asun, ja istuivat laboratoriossa ja uskottiin olevan alkemistit.

Tutut haamut puhuivat elottomien esineiden kautta

Alkemistti voi kiinnittää alkion elottomaan esineeseen, tulla itse näkymättömäksi ja aiheuttaa esineen suorittamaan tiettyä työtä (katso Word, Voi. 23, nro 3). Joskus alkuaine oli sidottu siihen esineeseen eikä voinut poistua siitä, ellei alkemistikko irtisanonut sitä. Kukaan ei voi vahingoittaa esinettä tai häiritä sitä. Sillä oli tietty voima, jonka, jos sen vaikutukset näkivät muut kuin alkemistit, uskottiin olevan yliluonnollinen voima. Brazen tai muu metallihahmo tai kivikuvio voitaisiin tehdä tuottamaan ääniä, vastaamaan sille esitettyihin kysymyksiin ja antamaan varoituksia lähestyvistä vaaroista.

Puhuvat hahmot ja puhuvat päät luotiin ja niistä tuli oraakkeri. Figuureilla oli ennustamisen ja äänien tuottamisen voima. Kuulija tulkitsee äänet kielellä, jota hän puhui, ja vastaisi kysymyksiinsä siinä hengessä, jossa ne esitettiin. Kun alkemisti irrotti alkuaineen esineestä, lopullinen voima lakkasi. Jo silloin esineellä voi silti olla oma magneettinen vaikutus, johtuen aikaisemmasta yhteydestä alkemistiin ja alkuaineeseen, ja tällainen esine saattaa magneettisen vaikutuksensa vuoksi houkutella muita alkuaineita, jotka voivat toimia eri tavoin kuvan läpi. Ehkä joitakin näistä hahmoista on museoissa edelleen olemassa.

Alkemistin velvollisuudet tutulleen

Alkemistti voi luoda tuttavan, ilman että hän ottaa vastuun tai vaaraa itselleen. Vastuu oli kuin isä lapsella. Alkemistin ei tarvitse vain kouluttaa tuttuja menetelmiin ja toimintoihin, vaan hänen on maksettava kaikista vahingoista, joita alkuaine on tehnyt. Tätä vastuuta oli kannettava, kunnes alkuaineesta tuli evoluution aikana inhimillinen ja heille annettiin mieli. Alkemistit, jotka perustivat tällaisia ​​tuttuja, saivat tietoisiksi vastuustaan, mutta he eivät aina tienneet kuinka kauan tämän vastuun kestää. Monet ihottumaalkemistit, jotka eivät ymmärtäneet velvollisuuksiaan perheenjäsenilleen ja jotka halusivat tulla mestareiksi ennen kuin he pystyivät itse palvelemaan, loivat tutut haamut, joita he eivät voineet hallita. Näin menettäessään he menettivät oman henkensä ja heidän täytyi lisäksi kantaa tulevaisuuden elämiin vastuu ja sen puolesta, jonka he olivat luoneet.

Tutun aaveen ja sen luojan kohtalo

Kun alkuaine oli luotu, toisin sanoen monet tekijät yhdistettiin alkuaineisiksi persoonallisuuksiksi, sillä oli olemassaolo, jota ei voitu tuhota muulla tavoin kuin sen luojan, alkemistin, tuhoamisella. Alkemistin kuoleman myötä yhdistelmät, jotka muodostivat tuttavan alkuperän persoonallisuuden, lakkasi olemasta. Alkemiston alkio, alkemistin ajatus, ei kuitenkaan tuhoutunut. Kun alkemisti tuli jälleen uuteen fyysiseen kehoon, hän loi uuden alkuperän persoonallisuuden alkuperäisen ajatuksen alkion ympärille. Tällä tavalla alkuaine seurasi häntä elämästä elämään, ja hänen on jokaisessa elämässä kannettava vastuu siitä ja sen tekoista, kunnes hän on joko hallinnut sen, kouluttanut sen ja tuonut sen ihmiskuntaan tai kunnes hänen olisi pitänyt menettää sen kautta henkilökohtainen olemassaolonsa kaiken aikaa. Tällöin tuttu leviäisi alkuaineisiin ja taudit tappaisivat.

(Jatkuu)