THE

SANA

OIKEALLA VASTAAN

(Jatkui)

Voimakkaiden toivojen mies, joka etsii voimaa käyttää sitä siihen, mitä hän ajattelee olevansa kiinnostuksensa muista riippumatta, voi hankkia voiman ja pidentää elämäänsä maailmassa ajaksi, joka tavalliselle ihmiselle näyttää olevan ikuisesti. Saatujen voimien on reagoitava häneen ja murskattava hänet, koska mielen asenteella hän on tehnyt itselleen esteen ihmiskunnan etenemispolulle. Laki edellyttää kaikkien ihmiskunnan hyvinvoinnin ja edistymisen esteiden poistamista. Vahvan ja itsekkyisen ihmisen teot saattavat näyttää rikkovan lakia hetkeksi. He vain näyttävät rikkovan sen. Vaikka joku voi rikkoa lakia, puuttua tai lykätä sen toimintaa, hän ei voi asettaa sitä tyhjäksi ikuisesti. Voima, jonka hän käyttää lakia vastaan, kimmoaa häneen hänen harjoituksensa mittakaavassa. Sellaisia ​​miehiä ei oteta huomioon tässä, mitä Living Forever kirjoitetaan. Sanotusta tulee hyötyä vain niille, joiden motiivi ikuisesti elämiseen on, että he siten pystyvät palvelemaan ihmiskuntaa ja että heidän saavuttamisensa ikuisesti elävään tilaan ovat kaikkien olentojen parhaat puolet.

Sen, joka on ottanut tai on ryhtymässä kolmeen vaiheeseen yllä mainitun asumisen suhteen, nähdäkseen kuolevansa, luopua kuolemistavastaan ​​ja halutaan elintapoja ja aloittaakseen elämisprosessin, tulisi perehtyä tiettyihin ehdotuksiin. jonka hän todistaa ja osoittaa itselleen jatkaessaan kohti ikuista elämistä.

Yksi laki säätelee ilmoitetun maailmankaikkeuden neljää maailmaa kaikissa osissa.

Neljä maailmaa ovat fyysinen maailma, psyykkinen maailma, henkinen maailma ja henkinen maailma.

Jokaista neljää maailmaa säätelevät omat lait, jotka kaikki kuuluvat yhden universaalin lain alaisuuteen.

Jokaisen maailman kaikki asiat voivat muuttua, koska muutos tunnetaan siinä maailmassa.

Neljän maailman ulkopuolella on primaali juureaine, josta kaikki ilmenee keväällä kuin siemenestä. Tämän lisäksi ja käsittämättä kaikki ilmentämätön ja kaikki ilmenevä on kokonaisuus.

Omassa primaalisessa tilassaan aine ei ole manifestoitunut, levossa, homogeeninen, sama koko ja on tajuton.

Aine kutsutaan manifestaatioksi lailla.

Ilmestyminen alkaa siinä aineen osassa, joka aktivoituu.

Jokaisessa tällaisessa ilmenemisessä aine erottuu lopullisiksi yksikköpartikkeleiksi.

Lopullista yksikköä ei voida jakaa eikä tuhota.

Kun se alkaa manifestaatiolla, se, mikä oli ainetta, lakkaa olemasta sama kaikkialla ja tulee kaksoisiksi toiminnassaan.

Jokaisessa perimmäisessä yksikössä ilmenevästä kaksinaisuudesta tulevat kaikki voimat ja elementit.

Sitä, mistä aineesta tulee manifestaatiossa, kutsutaan aineeksi, joka on duaalia kuin henki-aine tai aine-henki.

Aine koostuu perimmäisistä yksiköistä useissa yhdistelmissä.

Neljä ilmentynyttä maailmaa koostuvat perimmäisistä yksiköistä, joista aine koostuu.

Kunkin neljän manifestoituneen maailman asiaa kehitetään joko involuutiossa tai evoluution linjassa.

Tahtoa linjaan perimmäisten yksiköiden laskeutumisen kehittämisessä on henkisestä maailmasta mentaalisen ja psyykkisen maailman kautta fyysiseen maailmaan.

Kehittyvät kehitysvaiheet, jotka ovat alaspäin tahdosta, ovat hengitysaine tai henki, elämän asia, muodollinen aine, seksiaine tai fyysinen aine.

Evoluutiolinja perimmäisten yksiköiden kehityksessä on fyysisestä maailmasta psyykkisen ja psyykkisen maailman kautta henkiseen maailmaan.

Kehitysvaiheet ylöspäin evoluutioviivalla ovat seksiaine, halu-aine, ajatusaine ja yksilöllisyys.

Lopulliset yksiköt, joita kehitetään linjalla tahtotilaan, ovat tietoisia, mutta älyttömiä.

Lopulliset yksiköt, joita kehitetään evoluution linjalla, ovat tietoisia ja älykkäitä.

Äärimmäiset yksiköt, joita kehitetään evoluutiohallinnan linjalla ja saavat loppupään yksiköt tahtotilan linjalla toimimaan siinä maailmassa, johon älykkäät yksiköt johtavat.

Missä tahansa maailmassa ilmenemismuodot ovat seurausta älyttömien perimmäisten yksiköiden yhdistelmistä älyllisten yksiköiden heille antaman suunnan kanssa ja seurauksena niistä.

Jokainen yksikkö ilmenee asteina siitä, mitä kutsutaan hengeksi ja mitä aineeksi.

Sitä, jota kutsutaan hengeksi ja mitä kutsutaan mateeriaksi, ovat vastakkaiset näkökohdat kaksinaisuudelle, joka ilmaistaan ​​kunkin yksikön manifestaatiopuolella.

Kunkin yksikön manifestaatiopuolta kutsutaan lyhyeksi ajaksi.

Aine tunnetaan toisaalta henkinä ja toisaalta aineena.

Kunkin yksikön vapaa manifestipuoli on aine.

Kunkin yksikön manifestoiva puoli voidaan tasapainottaa ja erottaa saman yksikön manifestoimaton puoli.

Jokaisen perimmäisen yksikön on läpäistävä kaikki kehitysvaiheet tahtotilan linjalla henkisestä maailmasta fyysiseen maailmaan, ennen kuin perimmäinen yksikkö voi aloittaa kehityksensä evoluution linjalla.

Jokaisen perimmäisen yksikön on läpäistävä kaikki kehitysvaiheet korkeimmasta, hengellisen maailman alkukielisestä fyysisen maailman tiiviimmäksi aineeksi, ja sen on läpäistävä kaikki kehitysvaiheet fyysisen maailman matalimmasta korkeimpaan henkinen maailma.

Jokainen älykäs perimmäinen yksikkö pakottaa itsellensä luonteen toimimaan älykkäiden perimmäisten yksiköiden ohjaamana, kunnes kyseisestä perimmäisestä yksiköstä tulee älykäs perimmäinen yksikkö.

Älyttömistä perimmäisistä yksiköistä tulee älykkäitä perimmäisiä yksiköitä yhdistyessään älykkäiden perimmäisten yksiköiden kanssa, kun ne viimeistelevät kehityksensä tahtotilan linjalla.

Älykkäät perimmäiset yksiköt eivät ole vastuussa toimintansa tuloksista.

Kun perimmäisistä yksiköistä tulee älykkäitä ja alkavat kehitykseen evoluution linjalla, heistä tulee vastuussa toiminnoistaan ​​ja siitä, mitä älykkäät perimmäiset yksiköt tekevät.

Jokaisen perimmäisen yksikön on läpäistävä kehitys kaikissa älykkäänä perimmäisenä yksikkönä olemisen vaiheissa.

Ihminen on perimmäinen yksikkö, joka on älykäs ja joka on kehitysvaiheessa.

Ihmisellä on hallussaan ja hän on vastuussa lukemattomista muista mutta älyttömistä perimmäisistä yksiköistä.

Jokainen älykkäiden perimmäisten yksiköiden joukko, joka ihmisellä on hallussaan, kuuluvat kehitysvaiheisiin, joiden läpi hän on kulkenut.

Ihmisellä on hänen kanssaan organisaatiossa, jossa hän hallitsee kaikkien tahtotilan ja evoluution tasojen perimmäisiä yksiköitä evoluution kehitysvaiheeseen, jonka hän on saavuttanut.

Aineen samankaltaisuudesta johtuen, itsensä kuin lopullisen yksikön manifestoimattomalla puolella, ihminen voi nousta esiin ilmestyneistä maailmoista ja siihen, mikä ei ole ilmennyt.

Henki-aineen voimalla, joka on hänen ilmeinen puoli hänelle perimmäisenä yksikkönä, ihminen voi saada aikaan muutokset itsessään, joiden avulla hän lakkaa toimimasta vuorotellen positiivisena tai negatiivisena, hengena tai aineena.

Näiden vastakohtien vuorottelu saa ihmisen älykkäänä perimmäisenä yksikkönä katoamaan yhdeltä tasolta maailmassa ja siirtymään toiselle tasolle tai maailmalle ja siirtymään niistä ja näyttämään uudelleen.

Jokaisessa tasossa tai maailmassa, jossa ihminen on lopullinen yksikkö, hän ilmestyy itselleen tai on tietoinen itsestään kyseisen maailman tai tason olosuhteiden mukaisesti, ei muuten.

Kun älykäs perimmäinen yksikkö ihminen poistuu yhdestä tasosta tai maailmasta, hän lakkaa olemasta tietoinen itsestään sen tason ja maailman olosuhteiden mukaisesti ja tulee tietoiseksi itsestään sen tason ja maailman olosuhteiden mukaan, joihin hän menee.

Älykkään perimmäisen yksikön ihmisen ilmentämättömät ja epätasapainossa olevat ja epätäydelliset tilat ja olosuhteet tuottavat kehityksen, tasapainon, loppuunsaattamisen halua ja ovat syitä jatkuvaan muutokseen.

Jokainen älykkään perimmäisen yksikön manifestaatiopuolella oleva vastakkainen ihminen pyrkii vastustamaan tai hallitsemaan vastakkaistaan.

Jokainen itsensä älykkäänä perimmäisenä yksikkönä esiintyvän vastakkaisuuden tavoitteena on myös yhdistyä toiseen tai hävitä toiseen.

Vaikka älyllisen perimmäisen yksikön ihmisen manifestointipuolella on vastakohtia muutoksia, tapahtuu kipua, sekaannusta ja ristiriitoja.

Ihminen älykkäänä perimmäisenä yksikkönä tulee edelleen esiin ja häviää ja ilmestyy uudelleen eri maailmoissa maailmojen vaatimissa olosuhteissa. Hänen on sietävä tunne- ja muutoskipuja, ja hän on tietämätön itsestään, koska hän todella on älykäs perimmäinen. yksikkö, kunnes hän pidättää muutoksen ja pysäyttää vastakkainasettelujen lopullisen yksikön, joka hän on, manifestaatiopuolella.

Ihminen voi pidättää muutoksen ja lopettaa näiden vastakohtien konfliktin pohtimalla ja saaden tietoiseksi ja suhtautuessaan itseään itseään ilmaisevan pinnan samankaltaisuuteen tai ykseyteen älykkäänä perimmäisenä yksikkönä.

Mieli on vaihe perimmäisen yksikön kehittämisessä.

Lopullisen yksikön manifestoivan puolen vastakohdat voivat olla tasapainossa ja yhtenäisiä.

Kun lopullisen yksikön ilmentävän puolen vastakohdat ovat tasapainossa ja yhdistyneet yhdeksi, vastakohdat lakkaavat olemasta vastakkaisia ​​ja kahdesta tulee yksi, mikä ei ole kumpikaan vastakkaisista.

Se, jolla lopullisen yksikön ilmentävän puolen vastakohdat yhdistyvät yhdeksi, on ykseys tai samankaltaisuus, mikä on kyseisen perimmäisen yksikön manifestoimaton puoli.

Se, mistä lopullisen yksikön ilmentävän puolen vastakohdat ovat tulleet, on asia.

Lopullisen yksikön ilmentävän puolen vastakohdat, jotka ovat yhdistyneet ja jälleen muodostaneet yhdeksi, ovat muuttuneet sisällöksi ja ovat ilmentämättömän puolella samankaltaisia.

Se älykäs lopullinen yksikkö, jossa sen manifestaatiopuolen kahdesta vastakohdasta on tullut yksi ja josta on tullut substanssi, ei ole sama kuin aine, vaikka se identifioi itsensä aineeseen.

Se, joka on tunnistanut itsensä itsensä tai aineettoman manifestoitumattoman puolen, on viisaus, viisauden periaate; ilmeinen puoli pysyy aineellisena.

Viisausperiaate tuntee ja auttaa ja tunnistaa itsensä jokaisessa ilmentyneiden maailmojen lopullisessa yksikössä ja ilmestyneiden maailmojen juuressa olemuksella.

Itse sen osan kautta, joka on aine, viisauden periaate tuntee ja toimii jokaisen perimmäisen yksikön kanssa kaikissa maailmoissa, jotka ovat sitoutumislinjalla.

Jokaisessa älykkäässä perimmäisessä yksikössä olevan viisausperiaatteen potentiaalisella yhdenmukaisudella viisausperiaate tuntee jokaisen älykkään perimmäisen yksikön jokaisessa evoluution linjalla ilmentävässä maailmassa.

Viisausperiaate on läsnä perimmäisten yksiköiden kanssa kaikissa maailmoissa, mutta se ei osoita läsnäoloaan muodossa tai muodossa.

Viisausperiaate ilmentää sen läsnäoloa vain tuntemuksella tai tietoisuudella kaikista asioista ja kaikissa asioissa olevasta yhdenmukaisuudesta ja hyvästä tahdosta kohti kaikkia.

Tahto on sen voiman lähde, jolla viisauden periaate ilmentää sen läsnäoloa missä tahansa maailmassa.

Tahto on kiinnittämätön ja kelpaamaton.

Koska ihminen on lopullinen yksikkö manifestoivissa ja manifestoitumattomissa puolissaan, niin ovat myös ne neljä maailmaa, niiden manifestoivassa ja vapauttamattomassa puolella.

Älykäs perimmäinen yksikkö-ihminen edustaa jokaista maailmaa sen manifestaatio- ja ilmentymättömillä puolillaan ja koko maailmaa.

Sama laki ja lait, jotka toimivat kokonaisuudessaan ja jokaisessa maailmassa, ovat toiminnassa ihmisessä ja hänen organisaatiossaan.

Kun älykäs perimmäinen yksikkö ihminen toimii hänen kanssaan olevien ja hänen hallussaan olevien perimmäisten yksiköiden kanssa, ne toimivat muissa perimmäisissä yksiköissä jokaisessa maailmassa, johon he ovat sukulaisia.

Eri maailmojen perimmäiset yksiköt reagoivat, kun perimmäiset yksiköt reagoivat ihmisen pitämiseen, ja kaikki puolestaan ​​reagoivat ihmiseen.

Älykkään yksikön ihmisen mieli toimii itsessään ja samalla tavalla Kokonaisuuden mielessä, samoin myös Koko mielen reagoi älykäs perimmäinen yksikkö ihminen.

Nämä ehdotukset eivät välttämättä ole heti näkyviä mielen kannalta. Mutta jos joku lukee ne ja tulee läheiseksi heidän kanssaan, he juurtuvat hänen mielessään ja tulevat itsestään selväksi syylle. Ne auttavat ihmistä etenemään ikuisesti elämään ymmärtämään luonnossa tapahtuvaa toimintaa ja selittämään itsensä itselleen.

Ikuisesti eläminen ei tarkoita nautintojen nauttimista. Ikuinen eläminen ei ole muiden ihmisten hyväksikäyttöä. Ikuisesti eläminen vaatii suurempaa rohkeutta kuin rohkeimmalla sotilaalla, innokkaampaa kuin innokas isänmaallinen, käsitys asioista on kattavampi kuin kykenevällä valtiomiehellä, syvempi rakkaus kuin omistautuneimmalla äidillä. Se, joka elää ikuisesti, ei voi pitää sotilastaistelusta ja kuolla. Maailma ei näe eikä kuule taisteluistaan, joita hän tekee. Hänen isänmaallisuutensa ei rajoitu lippuun ja heimoon ja maahan, jolle sen varjo putoaa. Hänen rakkauttaan ei voida mitata vauvan sormin. Se ulottuu nykyisyyden molemmilta puolilta olemuksille, jotka ovat ohi ja vielä tulematta. Hänen on pysyttävä, kun ihmisjoukot kulkevat ja tulevat ja menevät, valmiina antamaan heille apua, kun he ovat valmiita ja saavat sen. Se, joka elää ikuisesti, ei voi luopua luottamuksestaan. Hänen työnsä liittyy ihmiskunnan kilpailuihin ja ihmiskuntien puolesta. Hänen työnsä valmistuu vasta, kun suuren perheensä nuorempi veli pystyy ottamaan paikkansa, eikä ehkä sitten.

Prosessi kohti ikuista elämää on hyvin todennäköistä, että se on pitkä ja vaivalloinen kurssi, ja se vaatii luonteen suuruutta ja tuomion viileyttä matkoille. Oikealla motiivilla ei ole pelkoa aloittamisesta matkalle. Se, joka sitoutuu siihen, ei pelkää mitään esteitä, eikä pelko voi tarttua häneen. Ainoa keino, jolla pelko voi vaikuttaa häneen ja voittaa hänet, on, kun se on kuoriutunut ja hoidettu hänen omien väärien motiiviensa avulla. Pelossa ei löydy oikeaa motiivia hautapaikkaa.

Ihmisten on aika olla tietoisia siitä, että elämän tulva kantaa heitä ja että hetken kuluttua kuolema nielaisee heidät. On aika päättää olla niin nielaisematta, vaan käyttää torrentia voidakseen kestää turvallisesti ja elää ikuisesti.

(Jatkuu)